Siskoni mies harrasta historialaista toiminta! Hän kuulu Suomen Sodan 1808 tykkimiehet ry

Oltiin poruukkaan mukaan Iisalmessa

Aatos, Carl, Ulvi ja Robert

Iisalmi

Aselepo päättyy kello kaksitoista. Kumea tykinlaukaus aloittaa taistelun, jossa soditaan-niin kuin lukemattomissa muissakin taisteluissa-voitosta ja kunniasta.

Pian kaksisataa vuotta on kulunut siitä, kun Koljonvirta viimeksi todisti venäläisten ja ruotsalaisten kohtaamista. Nyt kauniina lauantaipäivänä joukot tapaavat uudelleen.

Erona parinsadan vuoden takaisiin tapahtumiin on se, että tällä kertaa taistelun kulkua määrittää käsikirjoitus. Haavoittuneet nostavat välillä päätään ja venäläinen taistelunjohtaja ikuistaa tapahtumat digikameralla.

Oikeana Koljonvirran taistelun päivänä paikalla ei myöskään ollut kaksituhatpäistä yleisöä ja lapsia eturivissä. Nyt tunnelmaa voisi oikeastaan kuvata leppoisan viihdyttäväksi. Vain säännöllisin väliajoin toistuvat tykinpamaukset muistuttavat, että taisteluahan tässä ollaan katsomassa.

Vastakkain on 50 venäläistä, 23 ruotsalaista ja 27 kauhavalaista tykkimiestä. Lisänä puolenkymmentä hevosta lähitalleilta. Oikeassa Koljonvirran taistelussa sotilaita kohtasi monenkertainen määrä, mutta lopputulos oli silti sama.

- Hyvin meni, voitettiin, virnistää ruotsalaisen sotamiehen rooliin eläytynyt Henry Grönlund näytöksen jälkeen. Vastakkainen tulos olisikin ollut aika yllätys, koska Koljonvirran taistelu on yksi kuuluisimpia Eversti Sandelsin johtamia Ruotsin armeijan torjuntavoittoja Suomen sodassa 1808.

Voitolla ei kuitenkaan ollut vaikutusta sodan lopputulokseen, joka päättyi Venäjän voittoon. Sodan seurauksena Suomen alue liitettiin Venäjään.

Robert Carl ja Hevonen